Tekstit

Painavaa asiaa

Kuva
Meillähän on täällä tuo pikkuinen, siis Pikkulikka, Tirppa, Tirppunen. Joka on ihan kakara vielä. Penska. Ja se tuntuu niin kamalan pikkuiselta ja lapselta.

Se meni tuommoiseen pieneen huopalaatikkoon pötköttelemään ja henkilökunta nosti laatikon vaa'alle, punnitsi ja vähensi siitä laatikon painon. Tulos 4,9 kg. Punnitsi aika monta kertaa. Siis ei voi olla todellista, tuo meidän Tirppa painaa VIISI KILOA!

Henkilökunta väitti, että ei voi pitää paikkaansa. Kasvattaja sanoi, että ihan on oikea paino. On iso ja pitkä tyttö.

Ei ole kuin ihan pikkuinen.

Kaikki on tietysti kiinni siitä mihin tottuu.


Eppu kellotti samalla metodilla 7,3 kg ja se on kyllä varmaan ihan paikkansapitävä. On tukevoitunut Maunon lähdön jälkeen. Vähemmän liikuntaa (painia) ja enemmän ruokaa. Nyt erityisesti kun Tirppa on talossa, syö selvästi paremmin. Ronklaa vähemmän. Ei edes joka yö herätä antamaan (parempaa) ruokaa.

Eppu sai palkinnoksi punnitushetkestä tipuvideota. Lyyrakin katsoi.


Auttaisikohan jonkinlaise…

Kissanruokaa kotiinkuljetuksella - helppo homma?

Kuva
Niinhän sitä sanotaan, että tilaa kissojen (ja koirien) ruuat ja tarvikkeet verkkokaupasta, saat edullisesti ja kotiinkuljetuksella. Ja näinhän se pitkään toimikin. Viime vuoden aikana aika moni ahkerasti kotiin tilannut on kuitenkin ollut varsin tyytymätön sen suurimman eli Zooplussan toimintaan ja antanut äänensä kuulua. Mekin kuulutaan niihin tyytymättömiin. Niin tyytymättömiin, että 10 vuoden asiakkuutemme päätimme edelliseen tilaukseen.

Ongelmahan on ollut se, että valittavissa on kaksi toimittajaa, DHL ja lisämaksusta DPD. Kotimaassa näiden parit ovat DHL - Posti ja DPD - PostNord (ainakin täällä pks-alueella). DPD:n kanssa toimitus on toiminut vallan loistavasti, pakettia on helppo seurata netissä ja sen toimittaja on joko soittanut, laittanut tekstaria tai muuten ilmoitellut saapumisesta etukäteen. Jos ei ole aika sopinut, on voinut jättää valtakirjan, jolla paketti jätetään rappuun oven taakse tai toimitetaan toisella aikaa. Usein toimitukset ovat myös olleet ilta-aikaan.

Pos…

Pelottava elämä

Kuva
Pienen tytön elämässä on kaikenlaisia pelottavia asioita. Ihan normaalitkin kotitalouden esineet saattavat muuttua pelottaviksi asioiksi tuosta vaan. Niinkuin vaikka pitkävartinen harja. Ihan kamala.



Eihän se alunperin mikään Paha Harja ollut, mutta kun hyökkäsi päälle. Kun verenpainemittari pörisi pöydällä, sitä piti tietysti tulla tappamaan ja siinä huitoessa osui tassu sitten pöydällä sen vieressä olleeseen pitkävartiseen harjaan, joka hyppäsi ilmaan ja suoraan Pikkukissan päälle! Pikkukissa hyppeli heinäsirkkahyppyjä ees taas ja sen jälkeen lattialla lojuvaa harjaa piti lähestyä erittäin varovasti vaanien ja tietysti tassu tappoiskuja antaen.





Henkilökunta vaan kikatteli ja makasi lattialla kuvia räiskien. Ei ottanut ollenkaan vakavasti moista Tappajaharjaa.

Eikä oikein ottanut Eppu-setäkään vaan tuli katsomaan, että mitäs täällä oikein nyt riehutaan. Eppu yritti selittää, että harja on ihan kiltti ja siltä saa mukavia rapsutuksia. Ei auttanut, harja on nyt piilossa kaapissa.


Pikku…

Hyppelihiiri

Kuva
Tässä muutamana kertana henkilökunta on yllättänyt Pikkulikan hyppimässä ei-ihan-niin-sallittujen asioiden perässä. No mitä tekee bloggaaja? Kuvaa eikä kiellä.

Kuvatodisteita saatiin sekä video- että still-muodossa. Pannaan ensin video, siitä selviää paremmin mistä on kyse eli eteisen seinältä yritetään pyydystellä henkilökunnan kaulakoruja. Video on valitettavasti aika hämärä, koska nopea otto sohvalta kännykällä pimeään eteiseen kun eihän siihen mitään valoja aleta säätämään kun jotain tapahtuu. Lakkaisi aika nopeaa tapahtumasta, jos kävisi ensin laittamassa valot päälle ja sanoisi että no hypi nyt ja vielä mielellään oikealle kameralle...


Ja sitten toisella kertaa (ei, tämä ei ollut ainoa kerta kun niitten rapisevien roikkuvien lelujen perään on hypelty) onnistui henkilökunta nappaamaan ihan oikeankin kameran ja saamaan pari hyppykuvaa.



Ja kyllä, henkilökunta on täysin vakuuttunut, että jonain päivänä ugandalaiset paperihelmet rapisevat neidin ansiosta lattialle, mutta elämä on.

Se…

Raksuja ja poksuja

Kuva
Henkilökunta oli hieman varovaisin mielin vuodenvaihteen, sillä Lyyra on ollut hivenen ääniherkkä. Se muutti tänne omakotitalosta, ja on ollut rapusta ja ulkoa kuuluvista äänistä varuillaan, joskin koko ajan vähenevässä määrin niihin reagoiden.

Henkilökunnan vuodenvaihde kului siis monien muiden lemmikinomistajien tavoin kotona karvaisten kanssa, lähinnä sohvalla Mad Men -maratonin parissa.



No olisiko tarvinnut olla huolissaan? Ei pätkääkään. Molemmat nukkuivat koko illan kuin tukit, vaikka pauke alkoi heti kuudesta lähtien. Ei täällä nyt niin huolissaan oltu, että johonkin toimenpiteisiin olisi ryhdytty (kuten rauhoittaviin luontaistuotteisiin, taustamusiikkiin tms), mutta pientä värinää kuitenkin, että miten uusi neiti asian ottaa.

Epusta ei tarvinnut olla huolissaan, sillä oli ihan normimeno...


Sääliksi käy niitä eläimiä, jotka pauketta pelkäävät. Vaikka meillä ei mitään ongelmaa asian kanssa olekaan, kannatamme sitä, että paukuttelu siirtyisi yksityishenkilöiltä ammattilaisille ja…

Hyvää uutta vuotta!

Kuva
Taas on yksi vuosi muutamaa tuntia vailla paketoitu pulkkaan, raketit jo paukkuvat ulkona ja täällä onneksi karvaiset kuorsaavat rauhallisina. Henkilökuntakin siinä partaalla.

Alkuvuosi meni rauhallisesti, ajoittain valitellessa keski-ikäisen kissakodin tylsyyttä, mutta loppuvuosi... noh, ei se mennyt ihan niin kuin piti. Kyllä tätä vuotta aika armottomasti leimaavat viimeisen kahden kuukauden tapahtumat eli Maunon menetys täysin yllättäen.

Vieläkin Maunon ajatteleminen nostaa vedet silmiin, vaikka onhan meillä toki paljon iloakin ollut, kun saimme nopeasti ihanan Lyyran paikkaamaan kaverivajetta.



Lyyra on ottanut ison paikkansa nuoruuden innolla ja isolla sydämellä ja siitä olemme äärimmäisen kiitollisia. Neiti on teinihengessä energiapakkaus, joka jaksaa, jaksaa ja jaksaa ja sen lisäksi on ihanalla sylikissan luonteella varustettu. Ja miksi neiti poseeraa tässä Ison Idolin kanssa? No kun se on yöllä tiputettu seinältä suoraan henkilökunnan päälle – kuvia ei täällä kumarreta.

Onneksi…

Tolppa-apina

Kuva
Lyyra ei aluksi oikein ottanut kiipeilytolppaa omakseen, vaikka henkilökunta aika alkupäivinä kerran nosti apinan puuhunkin ihan varta vasten. Edellisessä kodissaan oli kyllä kuulemma kiivennyt tolppaa ja nukkunut yläpesässä, mutta tuo meidän tolppa on aika paksu, eikä sellainen perinteinen pesäpuiden kapea tolppa. Ehkä siksi sitä ei mielletty kiipeämiseen sopivaksi omin päin.

Päivänä eräänä henkilökunta kuitenkin soffalta huomasi tolppaa ylös ampaisevan ohjuksen ja nappasi kameran käteen – tosin siinä vaiheessa neiti oli ehtinyt jo ihan tolpan loppuun asti ja no, päälle. Öhöm.



Tuo meidän tolppa kun ei ihan kattoon asti yletä, kun sitä on jouduttu ihan ensimmäisestä asunnosta lyhentämään, kun huonekorkeus oli kolmisen metriä. Täälläkin sitä on 2,7 m, että riittää sitä kiivettävää siinäkin.

Alas Linnan katolle laskeuduttiin sitten toiselta puolelta, ja siinä ei paljon silakasta näy kun tolpan taakse itsensä venyttää.



Pikkuisen joutui sihtaamaan, että hyppy alas koriin Linnan katolle os…